Antti Maulan suursikala oli aikoinaan merkittävä sianlihan tuottaja paikkakunnallamme. Soile Siltasta pyydettiin kerran 1980-luvulla kuvaamaan sikalan toimintaa paikallislehden artikkelia varten. Tämä kuvasarja kertoo sikojen elinkaaresta porsaasta aina siihen saakka, kun Heinosen lihaliikkeen kuorma-auto tulee riittävän kookkaiksi kasvaneita possuja niiden viimeiselle matkalle noutamaan.
Emakon maito maistuu porsaille.
Porsaiden kulmahampaat vahingoittavat kasvaessaan emakon nisiä.
Kulmahampaat poistetaan erikoispihdeillä.
Urospuolisten karjupossujen liha maistuu hieman pahalle. Siksi karjupossut pitää salvaa eli niiden kivekset poistetaan.
Emakot pääsevät kesäisin ulkoilemaankin.
Sikojen ruoka tuodaan sikalaan suurella rehurekalla.
Maire Vanhanen oli Maulan sikalan monivuotinen ja ahkera työntekijä.
Viimein tuli se päivä, kun siat olivat kyllin kasvaneet ja Heinosen lihaliikkeen auto saapui Maulan pihaan.
Possuja aletaan ohjailla kohti ulko-ovea. Sikojen siirto autoon pyritään tekemään niille mahdollisimman stressittömäksi.
Käytävää pitää sulkea siihen suuntaan, johon sikojen ei sallita edetä.
No, menkäähän siitä!
Siat ovat viisaita eläimiä. Osa niistä pyrkii välillä takaisin kohti tuttuja karsinoita.
Viimein oikea suunta löytyy.
Possut merkitään ovella, jotta teurastamolla tiedettäisiin, miltä tilalta ne tulevat.
Vielä vähän matkaa eteenpäin.
Viimeinen possu autossa.
Autossa siat ovat melko lähekkäin. Näin ne eivät kaadu kuorman heiluessa.
Vielä viimeiset paperityöt kuntoon ja matka voi alkaa.
Tilan koivukuja on jälleen hetken hieman hiljaisempi.
